Lemmikit tuovat iloa ja liikettä arkeen

Tamperelaiselle Jorma Tuomiselle lemmikin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi vasta varttuneemmalla iällä. Ensin esteenä olivat työkiireet, sen jälkeen hektinen perhearki. Kun lapset ovat aikuistuneet ja lähteneet pois kotoa, on ollut paremmin aikaa lemmikille ja yhteisille harrastuksille.

Koirarotua valitessa huomio kiinnittyi rodun ominaispiirteisiin, aktiivisuuteen ja käyttötarkoitukseen. Perheeseen haluttiin palveluskoira, jonka kanssa voi matkustaa ja harrastaa monipuolisesti. Hovawart täsmäsi näihin toiveisiin täydellisesti. Aku on jo toinen Hovawart, tuttavallisemmin Hoffi tässä perheessä.

– Koiraan on sitouduttava ja tärkeää on miettiä jo hyvissä ajoin etukäteen, onko elämäntilanne sopiva lemmikin hankkimiseen. Lenkillä on käytävä kolmesti päivässä ja muut menot on mietittävä sen mukaisesti. Sisätiloissa yhdeksän tuntia kerrallaan on koiralle ihan maksimi, Tuominen muistuttaa.

Syyssateiden vihmoessa ei välttämättä juolahtaisi mieleen lähteä puolen tunnin aamulenkille itsekseen. Koira kuitenkin pitää huolen siitä, että ulos tulee lähdettyä säällä kuin säällä. Näin elämä pysyy mukavan aktiivisena, kun lenkkikaveri pitää huolen arkiliikunnasta.

– Parasta lemmikin omistajuudessa on ehdottomasti se, että se lisää aktiivisuutta, mahdollistaa uusia harrastusmuotoja ja laajentaa myös sosiaalista elämää. Usein suomalaiset tuppaavat juttelemaan ventovieraille vain, jos on liikkeellä koiran tai lastenvaunujen kanssa, Tuominen naurahtaa.

Koiran ainoaksi aktiviteetiksi pelkkä lenkkeily ei Tuomisen mukaan riitä. Koira tarvitsee myös älyllistä aktivointia, jota perheessä on harrastettu muun muassa tottelevaisuuskoulutuksen ja eläinnäyttelijäkurssin merkeissä. Harrastukset ovat tarjonneet huimasti lisätietoa koiran käyttäytymisestä, aktivoinnista ja kouluttamisesta, josta niin koira kuin omistajakin nauttivat.

Tottelevaisuuskoulutus on viety tässä perheessä niinkin pitkälle, että Aku tunnistaa käskysanat ”pyykki” ja ”roska”. Käskyn kuultuaan se vie pyykit pesuhuoneeseen tai kiikuttaa roskan keittiöön roskakaapin viereen. Joskus sukat saattavat olla hukassa, mutta luultavimmin ne löytyvät Akun siivoustöiden jäljiltä pesuhuoneen lattialta.

Monipuolinen harrastustoiminta on pitänyt kaksikon aktiivisena ja vetreänä. Kesäaikaan harrastuksiin on lukeutunut muun muassa pyörävetoa, metsäjäljestystä ja matkustelua. Tuomisen mukaan harrastuspiireissä tutustuu helposti saman henkisiin ihmisiin ja myös koirat nauttivat sosiaalisista kontakteista, laumaeläimiä kun ovat.

Talviharrastuksena taas vetohiihto on ollut kaksikon mieleen siinä määrin, että SM-kilpailuissa on ylletty useamman kerran mitalisijoille saakka. Lajissa saa kokea sellaista vauhdin huumaa, jota Tuomisen mukaan on vaikea saada muualta. Aktiivisen kilpauran aikana harrastus on ollut koko perheen yhteinen. Yleensä viikonlopun kisareissuille onkin lähdetty koko perheen voimin – Aku ja Jorma urheilusuoritukseen valmistautuneina ja Jorman puoliso Taina avuksi huoltojoukkoihin.

Aktiivinen kilpaura on kuitenkin jo varttuneemman koiran osalta ohi. Nykyisin Jorma ja Aku käyvät silloin tällöin hiihtoladuilla harrastusmielessä, sillä ikääntyneen koiran nivelet eivät enää kestä rasitusta suuremmissa määrin. Vielä kilpauran aikana ohjatuissa treeneissä käytiin kesäaikaan kerran viikossa ja talvisin kolmesti viikossa.

Matkustelu on myös ollut yksi koko perheen suosikkiharrastuksista. Aku on kiertänyt perheen mukana matkailuautolla liki 15 Euroopan maata. Tuomisen mukaan Euroopan maissa koiran voi ottaa kaikkialle mukaan paljon vapaammin, kuin kotimaassa. Aku on kiertänyt omistajiensa mukana muun muassa turistinähtävyyksiä, linnoituksia ja viinijuhlia. Matkailuautolla reissaaminen koiran kanssa on senkin puolesta loistavaa, sillä koiran voi tarvittaessa jättää viileään, ilmastoituun autoon lepäämään. Henkilöautolla matkustaessa se ei tulisi kuuloonkaan.

Kaverikoira-toiminnasta on muodostunut Akulle ja Jormalle mieluisa yhteinen harrastus aktiivisen kilpauran jälkeen.

Kiinnostus toimintaa kohtaan syttyi muutama vuosi sitten, kun Jorma näki kaverikoiria vierailulla oman dementiaa sairastavan äitinsä vanhainkodissa. Kaverikoirat vierailevat omistajansa kanssa yleensä vanhusten tai vammaisten palvelutaloissa, joissa rapsutettaville seuranpitäjille tuntuu olevan alati yhä kovempi kysyntä. Siitä se idea sitten lähti.

Parivaljakko ilmoittautui Kennelliiton kaverikoira-toimintaan mukaan reilu vuosi sitten keväällä. Viikonlopun kestäneen kurssin ajan koirien soveltuvuutta toimintaan testattiin erilaisin harjoituksin. Jo iän myötä rauhoittunut Aku soveltui toimintaan erinomaisesti ja nykyisin se kantaa kaulassaan oranssia kaverikoira-huivia täydellä ylpeydellä.

Kaverikoira-toiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Toiminta edellyttää sitoutumista ja vähimmäisvaatimus käynneille olisi kerran kuussa. Jorma ja Aku pyrkivät käymään sovitussa kohteessa joka viikko tai vähintään joka toinen viikko. Harrastus itsessään ei vie paljoa aikaa, mutta antaa sitäkin enemmän. Monia arvokkaita muistoja on kertynyt matkan varrelta.

– Vapaaehtoistoiminta on hyvin antoisaa, kun tietää siitä olevan todellista iloa ja hyötyä ihmisille. Monelle vanhainkodissa asuvalle ikäihmiselle kaverikoira-tapaaminen voi olla viikon kohokohta. Esimerkiksi muistisairaille ikäihmisille sillä on todella tärkeä merkitys, että he saavat halata ja rapsuttaa koiraa. Samalla vanhat muistot esimerkiksi omasta lapsuudesta voivat nousta pintaan, Jorma kertoo.

Kaverikoira-käynneille mennään yleensä 3-5 koiran ja omistajan porukoissa, joten harrastuksen myötä tutustuu helposti myös muihin koiranomistajiin. Poikkeusaikojen vuoksi käynneille ei ole voinut mennä, mikä on ollut harmillista. Arvokkaat ja mieleen painuvat muistot toiminnasta lämmittävät Jorman ja Akun mieltä ja he odottavatkin toiminnan jatkuvan mahdollisimman pian.

– Onhan se uskomatonta, millaisia vaikutuksia kaverikoira-toiminnalla on. Eräs dementiaa sairastava vanhus ei ollut puhunut sanaakaan puoleen vuoteen, mutta kaverikoira-tapaamisten myötä vanhat muistot nousivat pintaan ja puhe alkoikin soljua. Varsinkin vielä, kun omalla äidilläni oli dementia, niin se tuntui todella hienolta ja uskomattomalta, Tuominen muistelee. Lue lisää kaverikoiratoiminnasta Kennelliiton verkkosivuilla .