Puolen aarin puutarhassa

Kun joitakin vuosia sitten muutin kerrostalosta rivitaloasuntoon, täyttyi monivuotinen haave omasta pihasta. Heti varhain ensimmäisenä aamuna täytyi mittailla takapihan tilukset: 10 askelta lounaaseen, seitsemän askelta luoteeseen. Puolen aarin puutarha!

Edellisten asukkaiden istuttama omenapuu oli edellisenä talvena päätynyt rusakoiden evääksi eikä se kesän tullen enää herännyt eloon. Paikalliselta puutarhalta haettu Sandra-omenapuun taimi löysi paikkansa – toki vähän eri kohdasta kuin edeltäjänsä, eihän omenapuuta saa vanhan puun kuoppaan istuttaa. Ensimmäinen ihan itse istuttamani puu lähti hienosti kasvuun! Sain tosin lähipiiristä ystävällisen neuvon, ettei tainta välttämättä päivittäin kannata nostaa irti juurtumisen tutkimiseksi.

Sittemmin piha on kokenut muodonmuutoksen, kun nurmen tilalle on ilmestynyt muutama penkillinen perennoja, kirsikkapuu, herukkapensaat Mortti ja Vertti sekä terassille vaihteleva määrä yrtti- ja kesäkukkaruukkuja. Viimeisimpänä muutoksena terassin säleikössä ollut villiviini vaihtui tarhaviinikärhöön, joka lupausten mukaan kukkii ensi kesänä monta kuukautta. Saapa nähdä, kärhöt saattavat olla oikullisia, jos eivät muuten niin ainakin talvehtimisensa suhteen. Pörriäistenkin maun mukaan koetan kukkavalintoja tehdä, kimalaiset ainakin näyttävät tykkäävän kovasti esimerkiksi oreganosta ja isomaksaruohosta.

Joitakin vähemmän sympaattisiakin ötököitä puutarhassa saa tavata. Kesäkuussa suihkuttelin kirsikkapuuta moneen otteeseen kylmällä vedellä kirvojen häätämiseksi. Toimenpide näytti auttavan, mutta kirvoja tuli uudelleen. Kun sitten palasin kotiin juhannusreissun jälkeen, kirsikkapuu olikin yllättäen putipuhdas. Ehkä asialla olivat leppäkertut, joita onneksi myös on ollut runsain mitoin liikkeellä.

Tänä keväänä kirsikkapuu kukki ensimmäistä kertaa ihan kunnolla ja näyttäisi siellä muutama kirsikka olevan tulossa. Hieman jännittää se, ehtiikö kypsien kirsikoiden apajille ensin rastas vai puutarhuri.

Omenapuuta olen tavannut leikata heinäkuun lopulla – sehän on kevään lisäksi toinen sovelias ajankohta tälle operaatiolle. Sandra on kasvanut jo sen verran isoksi, että yläosan leikkaus edellyttää korokkeen käyttöä. Joskus on jakkaralle kiipeämisen ja pehmeän maan yhdistelmästä aiheutunut pieni yllätys. Koetan tänä vuonna katsoa jakkaran paikan paremmin. Tapaturmavakuutus on kyllä kunnossa, mutta aina parempi, jos alas saa tulla hallitusti, parhaaksi katsomallaan tyylillä ja itse valitsemallaan hetkellä.


Marja Räsänen
Kirjoittaja työskentelee Turvassa vakuutusasiantuntijana