Siirry suoraan sisältöön Siirry suoraan alatunnisteeseen

Odottavan aika on… juuri sellainen kun haluat

12.2.2020 - Liisa-Maria Koivuniemi

Ne minuutit, kun värjöttelet bussipysäkillä. Ne tunnit, kun odotat tietoa läheisen leikkauksesta. Ne hetket, kun näet kolme pistettä, mutta viesti ei vain toisessa päässä tule valmiiksi. Saati sitten nämä työelämän projektit, hankkeet ja kehittämistyöt… Odottavan aika on välillä pitkä!

Vaikka työelämässä korostetaan kiirettä, tuntuu että vähintään yhtä suuressa roolissa on valmiiksi tulemisen odottaminen. Hieman ristiriitaista! Kovasti tehdään hommia, mutta liikkuuko se horisontti? Tehdäänkö liian täydellistä vai mikä on, kun valmista ei tule. Ei ihme, että välillä turhauttaa täällä kehittämisen ytimessäkin kun tuntuu, että kaikkea rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa. Välillä väkisinkin miettii, uskotaanko edelleen, että hitaasti hyvää tulee vai mikä oikein kestää? Kiinassakin rakensivat juuri sairaalan reilussa viikossa.

En varmasti ole yksin ajatukseni kanssa, tästä todisteena muoti-ilmiöksikin noussut MVP (minimum viable product), mikä sinänsä onkin loistava idea; tehdään pienemmin, saadaan valmista ulos asiakkaille ja täydennetään sitten. Mutta aina tämä ei ole mahdollista, jolloin on vain hyväksyttävä joidenkin asioiden aikaa vievä monimutkaisuus.

Esimerkiksi kun asiakkaan näkökulmasta turvataan perheen koti vakuutuksella, mutta täällä vakuutusyhtiön ovien takana täytetään viranomaisvaatimuksia ja vakuutussopimuslain asetuksia, tallennetaan ja poistetaan tietoja, tehdään laskelmia, huolehditaan viestinnästä, kehitetään tuotteita ja palvelutapoja ja selvitetään, mitä asiakas voisi tulevaisuudessa tarvita ja miten asioida. Välillä tätä monimutkaisuutta on vaikea hyväksyä, mutta todennäköisesti olemme onnistuneet, jos kaikki lopulta näyttää ja tuntuu asiakkaasta yksinkertaiselta. Ja onhan tämän monimutkaisuudenkin kustannuksella myös kivaa tuottaa kerralla loistavaa, eikä ihan raakiletta, ja se vaan välillä kestää.

Ehkä kyse tosiaan on kuitenkin juuri siitä, että odottavan aika on pitkä? Odotamme sinne päämäärään, joka on joskus ensi vuonna tai sitä seuraavana. Olisiko apua kuuluisasta elefantin palastelusta, välietapin asettamisesta, puoliväliin pääsemisen juhlimisesta? Oman ajatuksensahan saa kiinnittää mihin haluaa, joten pääsisikö helpommalla, jos asettaisi oman tavoitteen lähemmäksi, vaikka tuohon maaliskuulle ja kiittäisi itseään ja työkavereitaan tästä viikosta, hetkestä ja vaiheesta. Hengitelläänkö hetki rauhassa ja vaikka unohdetaan sen projektisuunnitelman kevät kahden vuoden päässä?

Liisa-Maria Koivuniemi
kirjoittaja on Turvan kehittämispäällikkö

Katso myös: