Mappi Ö – kiitos, kun katosit elämästäni

28.10.2019 - Liisa-Maria Koivuniemi

Lue Liisa-Marian tuore blogi!

Käsi pystyyn, kenellä on mapitettuna viime vuosien laskut, palkkakuitit ja muut ”tärkeät paperit”? Entä kuinka monella on mielikuva kirjekuorista, jotka vaeltavat eteisestä hitaasti kohti työhuonetta, paperinkeräyskasaa tai keittiön pöydännurkkaa ja tapaavat kerääntyä epämääräisiksi pinoiksi? Villi veikkaus, että jälkimmäinen tapa arkistoida on useimmille se tutumpi.

Tunnistatteko kuitenkin myös hetken, kun pitää oikein miettiä, että tuliko postia? Kävinkö postilaatikolla? Yhä useampi aiemmin paperipostina saapunut viesti tuleekin sähköpostilla, verkkoviestillä, tekstiviestinä, verkkolaskuna, puhelimen ilmoituksena ja niin edelleen.

Viimeksi eilen olin kiitollinen, kun sain tekstiviestimuistutuksen unohtuneen laskun juuri menneestä eräpäivästä. Mieluummin tekstari kuin ärsytystä herättävä maksumuistutuskirje maksumuistutusmaksulla kuorrutettuna. Koska tosiasia on, että eihän näitä asioita voi aina muistaa (eikä löytää)!

Vakuutusyhtiö muistuttaa olemassaolostaan säännöllisesti laskulla, yhä useammin helpolla e-laskulla. Voikin ajatella, että jos selviää vain laskulla, ovat asiat aika hyvin. Ihmiset ja eläimet ovat pysyneet terveinä, autot tien päällä ja kodin tavarat paikoillaan. Eikä ole tarvinnut mapittaa yhtäkään paperia.

Sitten kun sattuu ja tapahtuu, alkaa selvitys: onko vakuutusta, mitä se kattaa, paljonko omavastuu? Entä missä ne paperit ovat? Ja kun saadaan selvyys vakuutuksen olemassaolosta ja vahingon ilmoittamisesta, alkaa kuittipyyntöjen ja selvitysten virta. Kaikki niitä Mappi Ö:n asioita. Vai onko?

Todellisuus on itse asiassa nykyään ihan toinen: vakuutuspaperit ovat tallessa verkkopalvelussa, henkilöllisyys varmennetaan pankkitunnuksilla ja vakuutussopimuksen tekeminen sekä allekirjoittaminen hoituvat kotisohvalta omalta koneelta. Korvauspäätös tulee tekstiviestillä, lääkäriasemalla asioidaan mobiilisovelluksella ja kuittia ei tarvita, tai jos tarvitaan niin kuva riittää. Mappi Ö on jäämässä tarpeettomaksi ja hyvä niin!

Vahingossa tämä maailma ei ole muuttunut, eikä hetkessä. Täällä päässä on keskitytty ajattelemaan omaa itseään asiakkaana, mikä tuntuisi minusta vaivattomalta? Sitten on tehty erinäisiä löytöretkiä käytäntöihin, ohjeisiin ja oman pään sisälle. Yksinkertaisille kysymyksille on löytynyt yksinkertaisia vastauksia, kuten: kun ei tarvita allekirjoitusta, sitä ei pyydetä. Kun ei tarvita kuittia, sitä ei pyydetä.

Antaa siis mappien helistä tyhjyyttään, seuraava sukupolvi ei edes tiedä, mikä on rei’ittäjä tai palautuskuori.

Liisa-Maria Koivuniemi
Kirjoittaja on Turvan kehittämispäällikkö

Katso myös: