Turvallisuutta vai turvallisuuden tunnetta

26.10.2018 - Satu Rinta-Jaskari

Lue Satun uusi blogi

Missä ihmeessä se harava on? Vielä hetki sitten niitä oli kaksi, toisen lainasin tyttärelle ja toinen oli juuri eilen käytössä. Siitä on nyt kuukauden verran aikaa, eikä haravaa ole löytynyt, vaikka tontin reunamien heinikotkin on tallottu ja syynätty.

Asumme omakotialueella rauhallisella paikalla, eikä mieleen tule huolestua ilkivallasta tai varkauksista. Huomaan kuitenkin syksyn edetessä ja iltojen pimetessä, laittavani ulko-oven useammin lukkoon myös kotona ollessani.

Ajatuksiini palasi tapahtuma muutaman vuoden takaa, kun olimme vielä huolettomampia. Toisin kuin nykyisin pihavarastot olivat aina auki, samoin kuin autokin katoksessa. Sen seurauksena istuin poliisin kuulusteluissa, koska joku oli päihtyneenä etsinyt autostamme ja varastosta jotain vietävää. Tällä kertaa pakastemansikat olivat kelvanneet pahimpaan nälkään, ja meille suurin harmi tuli auki jätetystä pakastimesta.

Me selvisimme säikähdyksellä, koska lyhyen matkan päässä toiseen taloon oli tunkeuduttu sisälle väkivaltaisesti asukkaiden ollessa kotona. Kokemus jätti jälkensä, ja haravan katoaminen nosti saman ikävän tunteen pintaan. Olo ei olekaan niin luottavaisen turvallinen, vaan koiran haukkuessa vilkaisen, onko pihalla liikettä. Varmistan myös ovien olevan lukossa ennen nukkumaan menoa.

Onneksi Suomessa voimme olla kuitenkin varsin tyytyväisiä yleiseen turvallisuuteen. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on onnistunut, paremmin kuin moni muu malli, pitämään huolta kansalaisistaan. Eriarvoisuudesta ja näköalattomuudesta ne suurimmat arjen turvallisuusuhat kumpuavat. Me voimme sentään lähettää koululaiset itsenäisesti kulkemaan koulumatkat ja lasten leikkipuistot ovat turvallisia paikkoja viettää aikaa.

Hätkähdin, kun luin lehdestä ruotsalaisten rakentaneen muurien sisälle turvallisen asuinalueen. Se menee jo astetta pidemmälle kuin paljon kaupatut hälytysjärjestelmät kameroineen. Sellaiseen en ole tuntenut tarvetta, mutta pidän tärkeänä kuitenkin varautua pienillä keinoilla ihan tyypillisimpien turvallisuusuhkien varalle. Palovaroittimia on riittävästi ja talon toisesta kerroksesta on varmistettu poistumareitit, vuotokaukalo on astianpesukoneen alla ja heijastinliivi aina päällä koiralenkillä pimeässä.

Tärkeässä roolissa ovat myös vakuutukset, jotka on valittu oman elämäntilanteen ja tarpeen mukaisesti. Niiden merkityksen näkee joka päivä vakuutusyhtiössä työskennellessä. Kun se isompi vahinko osuu kohdalle, on tärkeää saada opastusta, apua vahingon rajaamisen ja tukea alkuvaiheen selviytymiseen. Usein vahingosta saatu korvaus auttaa uudelleen jaloilleen. Toivottavasti onnistumme olemaan asiakkaillemme aidosti kuunteleva taho ja todellinen turva näissä tilanteissa.

Turva täyttää ensi vuonna 109 vuotta. Yrityksen pitkä historia kertoo siitä, kuinka tarpeellinen vakuutusjärjestelmä on. Myös yksityinen vakuuttaminen perustuu pohjimmiltaan solidaarisuuteen ja keskinäiseen riskien jakoon.

Satu Rinta-Jaskari

Kirjoittaja on Turvan liiketoiminnan kehittämisestä vastaava johtaja.

Katso myös: