Kuuleeko sääntö-Suomi? Sinulla olisi hommia

4.5.2018 - Aapo Riihimäki

Säännöille on yleensä hyvä peruste.

Maailma katsoi jokunen viikko sitten, kun planeetan nuorin monimiljardööri Mark Zuckerberg hikoili Yhdysvaltain kongressin tentattavana. Tai hikoili ja hikoili. Tv-kuvien perusteella Zuckerberg pyyteli anteeksi ja vastaili edustajien ja senaattorien usein lapsentasoisiin kysymyksiin varsin sujuvasti.

Facebook-pomo oli kuitenkin kaukana omalta mukavuusalueeltaan. Siitä kertoi ulkomuoto: tavaramerkiksi noussut farkut plus t-paita -kombo oli vaihtunut siistiin pukuun ja kravattiin. Kongressissa kongressin tavalla.

Zuckerbergillä oli paljon selitettävää: Miten joskus demokratian airueksi povatusta palvelusta on tullut vaarallinen työkalu, jolla pystytään horjuttamaan yhtä länsimaisen demokratian tärkeintä peruskiveä, vapaita vaaleja? Miten on mahdollista, että Facebookista on vuotanut jopa 87 miljoonan käyttäjän tiedot, joita käytettiin Donald Trumpin presidentinvaalikampanjan hyväksi?

Noussut kohu on syönyt yrityksen markkina-arvosta miljardeja dollareita. Puvun vetäminen niskaan kuitenkin kannatti. Zuckerbergin kongressikuulemisen jälkeen yhtiön pörssikurssi oli 5,7 prosenttia korkeammalla kuin ennen kahden päivän grillausta.

Kohun keskellä Facebook on myös uudistanut palveluaan ja tehnyt siitä aiempaa läpinäkyvämmän. Esimerkiksi jokainen voi nyt helposti ladata oman Facebook-datansa kotikoneelleen. Niin tein minäkin. Dataa kertyy massiiviset määrät: Kaikki käymäni keskustelut, kaikki kuvat – siis ihan kaikki kuvat, joita Facebookissa on käsitelty – mukaan lukien itse lähettämäni ja minulle lähetetyt Messenger-kuvat. Kaikki yhteystietoni – niin Facebook-kaverini kuin puhelimeni kontaktit.

Käsittämätön määrä dataa. Eikä siinä ollut edes kaikki, mitä palvelu kerää. Joulukuussa 2016 belgialainen matemaatikko Paul-Olivier Dehaye pyysi Facebookilta tietoja, jotka yrityksen mainostyökalu pikseli on kerännyt hänestä. Facebook-pikseli kerää esimerkiksi dataa käyttäjän selaimesta, millä sivuilla hän on vieraillut. Dehaye odottelee edelleenkin vastausta tietopyyntöönsä.

Viime aikoina tikun nokassa on ollut Facebook, mutta se ei ole ainoa yritys, joka on jäänyt kiinni asiakkaidensa tietojen kyseenalaisesta käsittelystä. Huhtikuun alussa seksuaalivähemmistöjen suosiossa oleva deittisovellus Grindr kärähti siitä, että se oli kaupannut kolmannelle osapuolelle tietoja käyttäjiensä HIV-tartunnoista.

Viranomaiset ovat olleet ymmällään, mitä tehdä Facebookin ja muiden datajättien kanssa. Toukokuussa voimaan astuva EU:n tietosuoja-asetus eli GDPR ei voisi tulla sopivampaan aikaan. Facebook, kuten muutkin verkkojättiläiset, on yhdysvaltalainen firma, ja amerikkalaiset ovat allergisia julkisen vallan sääntelylle. Atlantin takaiselle kulttuurille on ominaista, että yritykset hoitavat itse oman sääntelynsä. Se mahdollistaa hienoja asioita, saattaa ruokkia innovaatioita mutta on mahdollistanut myös tilanteen, jossa olemme nyt Facebookin ja muiden verkkojättien kanssa.

Olisiko Facebook voinut syntyä Suomessa? Olisi.

Helsingin Sanomat kertoi viime vuonna tarinan Jaikusta, joka olisi voinut uhata Facebookin maailman mahtia, jos asiat olisivat menneet toisin. Olisiko nykytilanne mahdollista, jos Facebook olisi syntynyt Suomessa? Tuskin. Todennäköisesti sen toimintaan olisi puututtu rivakammin. Sääntö-Suomi olisi tullut apuun. Niin Facebookista kuin Googlesta on tullut niin vaikutusvaltaisia, että ainoa toimiva ratkaisu on sääntelyn lisääminen. Niin paljon kuin GDPR:stä puhutaan, se ei ratkaise läheskään kaikkia verkkojättien valtaan ja asiakkaiden yksityisyyteen liittyviä ongelmia.

Yleensä sääntöjä manataan. Sääntö-Suomi on subjekti, joka esiintyy usein lehtien verkko-otsikoissa. Enkä ainakaan minä ole elämäni aikana nähnyt, että subjekti olisi esitetty niissä kertaakaan myönteisessä valossa. Suurin osa säännöistä on kuitenkin ihmisen hyväksi ja niiden laatimiselle on pitävät perusteet. Kaikki säännöt eivät tietenkään ole hyviä ja perusteltuja. Kannattaa pelata perheiden tai kavereiden kanssa kierros Rappakaljaa, niin saa alustavan käsityksen, kuinka erikoisia, jopa mielivaltaisia lakeja esimerkiksi Yhdysvalloissa on.

Vakuutus- ja finanssiala on yksi säännellyimmistä elinkeinoista, ja hyvästä syystä. Pankeissa, sijoitusinstrumenteissa ja vakuutuksissa on kiinni suuri osa ihmisten varallisuudesta ja toimeentulon turvasta. Suomen bruttokansantuote on vasta hiljattain toipunut tasolle, jolla se oli ennen vuonna 2008 alkanutta finanssikriisiä. Yhdeksi suurimmista syistä koko maailman taloutta kolhaisseelle kriisille on nähty liian heikko sääntely.

Vakuutusyhtiöt käsittelevät äärimmäisen arkaluonteisia tietoja, kuten tietoja ihmisten terveydestä. Näitä tietoja suojellaan äärimmäisen tarkasti. Vakuutusyhtiöt eivät voi kertoa julkisesti edes sitä, että joku henkilö on yhtiön asiakas, eikä luonnollisesti muutakaan tietoa hänestä. Vakuutussopimuslaki sääntelee tarkasti sen, millä ajanjaksolla ja minkä laajuisena vakuutussopimus on voimassa. Asiakkaan vakuutustietojen käsittely, esimerkiksi muutoksen tekeminen vakuutukseen, vaatii aina tunnistautumisen. Tällä varmistetaan muun muassa se, ettei kukaan ulkopuolinen pääse utelemaan asiakkaan yksityisiä tietoja. Tämän vuoksi emme usein pysty vastaamaan suoraan asiakkaiden kyselyihin somessa.

Niidenkin sääntöjen funktio on suojella asiakasta.

Aapo Riihimäki
Kirjoittaja on Turvan viestintäasiantuntija

Katso myös: