Viisas pääsee vähemmällä

6.4.2018 - Anne Vanajoki

Mitä viisaus on?

Ihailen viisaita ihmisiä. Se tunne, kun alkaa ajatella jostain asiasta eri tavalla jonkun ihmisen viisaiden sanojen tai esimerkin ansiosta. Silloin huomaa oman pienuutensa ja oman mielensä rajat.

Kun oman mielen rajat on rikottu, niin silloinhan viisaus astuu oman pään sisään ja syntyy oivallus. Oivalluksen jälkeen ei ole paluuta entiseen, vaan elämä muuttuu ainakin pienen askeleen verran. Mikä sitten erottaa viisaan ihmisen älykkäästä ihmisestä, joita kuitenkin on huomattavasi enemmän kuin viisaita ihmisiä?

Oman määritelmäni mukaan viisaus on sitä, että osaa katsoa käsillä olevaa ongelmaa objektiivisesti. Valitettavasti suurin osa meistä havainnoi asiaa vain ja ainoastaan omasta näkövinkkelistään suomatta edes ajatusta sille, että joku toinen voi ajatella samasta asiasta eri tavalla omista lähtökohdistaan käsin. Älykäs ihminen osaa kyllä perustella ja vakuuttaa kanssaihmisiään oman näkökulmansa oikeellisuudesta, mutta hän ei edes halua ottaa muuta näkökulmaa huomioon. Tähän kategoriaan laittaisin esimerkiksi Hitlerin, joka pystyi propagandallaan saamaan suuren joukon ihmisiä tekemään hirmutekoja.

Tämän esimerkin myötä laittaisin viisauden määritelmään mukaan myös pyrkimyksen yhteiskunnalliseen/maailmanlaajuiseen hyvään. Nerona pidetyn Albert Einsteinin elämäntyönä suhteellisuusteorian lisäksi oli poistaa sodat maailmasta, ja hän ponnisteli väsymättä rauhan aatteen puolesta. Hän oli todella huolissaan eri valtioiden kehittämistä atomipommeista. Einstein näki rauhan ja turvallisuuden ainoana takeena yhteisen maailmanhallituksen luomisen.

Miten sitten tulla yhdeksi oman aikakautensa viisaaksi? Mitä voisimme oppia viisailta ihmisiltä? Lempisitaattejani Einsteinilta on: Ihmisen todellinen arvo määräytyy sen perusteella, missä määrin hän on vapautunut itsestään. Mitä sitten tarkoittaa itsestään vapautuminen? Uskon, että jokainen meistä tietää hetken, kun pää on täynnä ajatuksia, joita jossittelee ja vatvoo ja märehtii. Ajatusten virta ei jätä rauhaan, vaikka kuinka haluaisi ajatella jotain muuta. Silloin toivoo, että ikään kuin vapautuisi kaikista ajatuksista ja itsensä asettamista vaatimuksista ja voisi keskittyä olennaiseen.

Uskon, että Einstein tarkoittaa itsestään vapautumisella sitä, että unohtaa oman egonsa. Vastikään edesmennyt Stephen Hawking on kertonut, että hän oli hyvin tympääntynyt elämäänsä ennen kuin hänen sairautensa diagnosoitiin. Hän tunsi, että ei ollut mitään tekemisen arvoista. Sairauden toteamisen jälkeen hän oivalsi, että voisi tehdä paljon tärkeitä asioista elämässään. Itse asiassa sairauden ansiosta hän juuri pystyi keskittymään olennaiseen eli tutkimustyöhön, sillä sairauden ansiosta hänen ei tarvinnut tehdä rutiininomaisia tehtäviä. Hän ei jäänyt surkuttelemaan kohtuutonta kohtaloaan, vaan eli täysillä elämänsä loppuun asti liikunta- ja puhekyvyttömyydestä huolimatta. Hawking jos kuka unohti egonsa ja vapautui itsestään. Harva meistä pystyy samaan täysin terveenäkään. Aina löytyy jotain valittamisen aihetta tai energia kuluu oman egon pönkittämiseen. Silloin on turha odottaa innovaatioitakaan.

Kun tekemistä ei ohjaa omat tarpeet saada menestystä, mainetta ja kunniaa, vaan tekeminen lähtee rehellisestä tarpeesta luoda ratkaisu ongelmaan tai tehdä joku asia paremmin, syntyy innovaatio. Innovaatio syntyy pää tyhjänä, rennossa hetkessä, kun ajatukset eivät piinaa mieltä. Jokainen varmasti tunnistaa tämän: olet pähkinyt jonkin ongelman parissa pitkään löytämättä ratkaisua, mutta yhtäkkiä nukkumaan mennessä ratkaisu näkyy selvänä mielessä. Ihmettelet mielessäsi, miksi et heti keksinyt näin ilmiselvää asiaa. Innovaatio ei synny, jos motiivina on saada oma nimi historiankirjoituksiin mullistavan keksinnön vuoksi. Innovaatiota ei siis voi pakottaa, se tulee, jos on tullakseen.

Mitä viisaus on?


Stephen Hawking on sanonut olevansa kuin lapsi, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Ehkä tästä sitaatista voisimme kerätä vinkkejä viisaana olemiseen lapsilta. Lapset ovat mestareita kyseenalaistamaan asioita ja vaatimaan selityksiä. Lapselle ei riitä selitykseksi, että tämä asia tehdään näin, koska aina ennenkin se on tehty näin. Siinä missä aikuinen jumittaa samassa vanhassa näkökulmassaan pääsemättä eteenpäin, lapsi vaihtaa näkökulmaa vaivatta. Einsteinia ja Hawkingia yhdistää tähtitieteen lisäksi lapsenomainen suhtautuminen työntekoon. Kumpikin heistä halusi päästä vähemmällä rutiininomaisella työnteolla, jotta jäi aikaa keskittyä olennaiseen. Einstein otti yliopiston professorin tehtävän vastaan, koska se oli leppoisaa työtä. Hawking pelasi mieluummin bridgeä ystäviensä kanssa kuin käytti aikaansa opiskeluun.

Esko Valtaoja totesi osuvasti luennossaan ”Tulevaisuus, työ ja elämä” Tampereella 20.2.2018, että Suomi ei lähtenyt nousuun siksi, että Jussi kaivoi lapiollaan suota enemmän ja tehokkaammin. Suomi lähti nousuun, koska Jussi sai apuvälineitä eli traktoreita, joiden avulla pystyi viljelemään maata helpommin eli vähemmällä lihastyöllä. Valtaoja siteerasi Robert Heinleinia (1973) ”Edistystä eivät saa aikaan varhain nousijat – edistys lähtee laiskoista ihmisistä, jotka koettavat löytää helpomman tavan”. Niinpä, nyt on kolme oman aikakautensa viisasta ihmistä antanut neuvoja viisaaseen elämään: vapaudu itsestäsi eli unohda egosi, älä kasva aikuiseksi, kyseenalaista kuin lapsi ja TEE VÄHEMMÄN RUTIININOMAISTA TYÖTÄ! Viisas pääsee vähemmällä!

Innovaation keksijän ei tarvitse olla tähtitieteilijä kuten blogin esimerkit viisaista ihmisistä, vaan innovaatioita voi tehdä aivan tavallinen työntekijä jokaisella työpaikalla. Kuten sanottu, edistys lähtee laiskoista ihmisistä. Haastankin jokaisen kyseenalaistamaan jonkun oman rutiininomaisen työtehtävän ja miettimään, miten sen voisi tehdä jotenkin toisin vai tarvitseeko sitä tehdä ollenkaan? Voiko robotit pyytää apuun?

Haastan myös esimiehet luomaan innovaatioille otollista ilmapiiriä jokaisella työpaikalla. Vähemmän tiukkoja sääntöjä, enemmän vapautta ja luottamusta. Ei mikromanagerointia. Kehityksen paikka löytyy helposti silloin, jos joku sanoo ääneen ”kun näin on aina tehty”. Maailma muuttuu. Toimintatavat ja ajatusmallitkin voivat muuttua. Näin syntyvät innovaatiot, kuten myös TaskuTurva-sovellus. TaskuTurvan avulla voit käyttää lapsesi lääkärissä tai korjauttaa tuulilasin rahaa käyttämättä. Helppoa!

Anne Vanajoki
Kirjoittaja on Turvan korvausasiantuntija

Katso myös: