Vanhoille pelikoneille uusi elämä

Vanhan tavaran huoltamisesta voi saada itselleen mielekkään harrastuksen. Näin kävi Tuomas Kekkoselle, 26, kun hän ala-asteikäisenä osti 80-luvulla ilmestyneen 8-bittisen Nintendon nettihuutokaupasta. Kyseisen pelikoneen sisään syötetään pelikasetteja, jotka ikänsä vuoksi vaativat hellää huolenpitoa. Toimiakseen hyvin kasetteja joutuu aika ajoin purkamaan ja huoltamaan.

Vanhoissa pelikoneissa Kekkosta viehättää niiden tarjoama rentouttava näpertäminen. Hän tykkää korjata pelikoneiden pikkuvikoja, kuten vaihtaa ohjaimeen uudet näppäimet.

– Vuosikymmenten aikana laitteisiin ja peleihin ehtii kertyä likaa ja pikkuvikoja, ja on palkitsevaa, kun saa esimerkiksi kaltoin kohdellun pelikasetin putsattua ja toimimaan, kertoo Tuomas.

Käsillä tekemisen lisäksi Kekkosta koukuttaa nostalgia.

– Nostalgia on vahva huume. Yleensä ihmiset siirtyvät aina vaan seuraavaan, uuteen pelikoneeseen ja uusiin peleihin. Minulla ei ole juuri intoa ostaa uusia, kun on niin paljon vanhojakin, mitä en ole vielä pelannut.

Autenttisen pelikokemuksen perässä

Vanhojen pelikoneiden harrastajia on paljon. Ohjeita ja vinkkejä koneiden huoltamiseen Kekkonen onkin löytänyt netistä erilaisilta retropelaajien foorumeilta.

– Internet on täynnä yhteisöjä, jotka haluavat säilyttää pelikokemukset sellaisina kuin ne ovat olleet 30 vuotta sitten, paljastaa Tuomas.

Retropelaajien ideologiaan liittyy varsinaisten vanhojen laitteiden suojelemisen ja entisöinnin lisäksi autenttisen pelikokemuksen säilyttäminen. Kekkonen kertoo esimerkkinä pelaajista, jotka olivat etsineet käyttöönsä vanhoja ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja kuvaputkitelevisioita.

– Nämä vanhat, käytöstä poistuneet monitorit olisivat usein päätyneet romukoppaan, mutta retropelaajat näkivät niiden arvon. 8-bittiset pelit toimivat optimaalisesti kuvaputkimonitoreissa, sillä niitä varten ne on alun perin suunniteltu, valaisee Tuomas.

Toiselle romu, toiselle muisto lapsuudesta

Vaikka vanhat pelikoneet vaativatkin huolenpitoa ja pikkuvikojen korjaamista, on ne tehty kestämään aikaa. Koska pelit ovat kasetilla ja laitteet yksinkertaisia, ne eivät yleensä hajoa yhtä helposti kuin nykyiset pelikoneet. Kekkonen arvostaa myös retropelien minimalistista estetiikkaa.

– Nykyään pelit ovat kuin elokuvia. Enää pelisuunnittelijoita ei rajoita se, kuinka monta väriä tai liikkuvaa hahmoa pelissä voi olla. Paljon vaikuttavampaa onkin se, miten rajoitteista huolimatta ja vähillä teknisillä elementeillä on osattu luoda unohtumaton pelikokemus.

Tuomas kertoo pelaavansa myös vuonna 2000 ilmestyneellä Playstation 2:lla ja huomauttaa, että vanhojen pelien ostaminen on usein kukkarolle suotuisaa. Toki jotkin vanhat pelit ovat jo harvinaisia ja sen vuoksi myös kalliita. Uudet pelikoneet voivat maksaa useita satoja ja jos siihen päälle lisätään yksittäiset pelit, koituu harrastus helposti kalliiksi. Kierrättäminen on Kekkosen harrastuksen ytimessä.

– Haaskaus kammottaa. Mikä on romua toiselle, voi olla muisto lapsuudesta toiselle. On hienoa, jos pienellä vaivalla saa luotua vanhasta uutta ja toimivaa. Lähes joka laitteelle löytyy keräilijänsä, joten missään nimessä esimerkiksi mummolan komerosta löytyneitä pelejä tai konsoleita ei kannata heittää pois, vaikka niitä ei itse enää haluaisikaan, neuvoo Tuomas.